Omat aforismit

Tällä sivulla on jäsentemme aforismeja

 

9.2017 Arto Seppälä

Tasa-arvo: lasikaton särkijä valitsee ja kaitsee karjansa.

Aina on oleva paimen, piika ja emäntä.

Tiedettävän raja on elastinen.

Tiedän! Inttämisen tiedettä.

Hän halusi tietää järjenvalon nopeuden. Sitten pimeni.

Kielimuuri, turistin tulli.

Tulevaisuuden ihminen, kirjaton ja karjaton.

 

7.2017 Pertti Laine

Teorialla ja käytännöllä ei ole teoriassa mitään eroa. Käytännössä on.

Teoria on vain valokuva pinnasta. Käytännössä tarvitaan magneettikuvaa.

Sateessa kastuvaa ei lohduta, että sateen todennäköisyyden piti olla olematon. 

 

3.2017 Asko Ahonen

Kappaleina kaikki sodasta palaavat, hengissä tai ei. 

Voitti kaikki taistelut, sodan hävisi.

Niin on viisas jumala, aina voittajan puolella.

Ihmekö se, että ihmisessä on pahaa, ihmisessä on kaikki.

Sanovat että huonoa on eniten, eikö pikemminkin keskinkertaista?

Vanhat arvostavat luonnetta enemmän kuin ulkonäköä, heidän on pakko.

Ei sitä ole vaikea saavuttaa, minkä on jo saavuttanut.

Kateuden välttää keskittymällä toisten epäonnistumisiin.

Saavuttamaton muuttuu tarpeettomaksi.

Tulevaisuus näyttää, että menneisyys oli odotettavissa.

 

1.2017 Sauli Salomaa (vuonna 2017 ilmestyneestä kokoelmasta Tiedeaforismikija)

Silinteriin mahtuu älyllinen maailma ja älytön avaruus.

Tiede on valtaa, mutta vallattomien ei tarvitse välittää siitä.

Havainnointi kehittyy epähuomiossa.

Henkeä ei pelasteta, vain pidennetään.

Minkä tieteen alla atomipommi tappoi?

Jäärä on tullut jäädäkseen, tohtori todistaakseen.

Tiede, todellisuuden opaskoira.

 

10.2016 Marja Lehtonen (Vuonna 2016 julkaistusta kokoelmasta Meren aallot huuhtovat mielemme hiekkalinnan)

Olen inkognito itselleni, esitän performanssiani anonyymisti.

Koska olen syntymähumalassa, kuljen vihreämmillä niityillä.

Olen kurkiaura, haluan vieraille maille, mistä olen tullutkin.

Ihmisen mieli vaeltaa satoina kehinä, solmuina, vihureina, ankkuriin kytkettynä.

Maksan olemassaoloni oravannahoilla.

CO2 ja metaanii, ihmiskunnan taisteluyksiköt.

Nojaudun lillukanvarsiin, olen lumoutunut niiden voimasta.

Vaikka kirjoitan marginaaliin, siemenet lentävät olevaisuuden ytimeen.

Suomalainen perunasäkki sisältää pienituloisten viimeiset siemenperunat.

Lapsuudessani oli aito hevonen, nykyisin hevoset ovat vedonlyönnin kohteita.

 

6.2016 Sauli Salomaa

Aamuinen kaste ja iltakosteus. Niiden välissä päivän aakkoset.

Vapaasta maisemasta puuttuvat portit, aidat ja ihminen.

Veteen pudonneen kiven ystäviä syntyneet renkaat, kietoutuneet kädet.

Mitä halvemmalla myy itsensä sen kalliimmaksi tulee yhteiskunnalle, orja.

Myyntikäyrä heijastetaan näyttämään riippuvalta piiskalta.

Jos eläimet pukeutuisivat ihmisen nahkaan, maailma pelastuisi.

Niin kauan ja kauas ihminen laajentaa reviiriään, kunnes Luoja tulee jossain muodossa vastaan.

Yhä uudelleen silkkiuikku sukeltaa maailman alun pohjaan.

 

4.2016 Erkki Kiviniemi

Elävä ilmakehä: nuppineulanpää avaruudessa.

Pimeän pään projisoima tyhjyys.

Olemassaolohan on sattuma, eräänlainen vahinko.

Ihmisen nerokkuus yltää kuvittelemaan tilan, jota ei ole.

Erilaisia kukkia, siipiä ja silmiä nousee, sataa rankasti.

Syntyy lajeja; ei luonnonlakeja ole, on luonnonsattumia.

Kukat, siivet ja silmät täällä rikkovat painovoimaa. Latvat heiluvat tuulessa.

Yllättäen elävänä oleileva mies kuuntelee sattumalta syntyneen Bachin vahingossa säveltämää musiikkia.

Ihminen: jäykästi askeltava, kulmikas arkistokaappi.

 

2.2016 Arto Bäcklund

Mitään kuolematonta ei voi sanoa. Ihmiskunta on terminaalivaiheessa.

Pohtiako ylipäätään. Sitä on syytä pohtia.

Geeniperinnöstä joutuu maksamaan perintöveroa koko ikänsä.

Demonit on syytä pitää kylläisinä. Muuten ne syövät sinut.

Ei ole mitään pieniä kuolemia. On vain korkeita vuoria.

Sarkofagin rakentaminen alkaa, kun rakkaus kuolee. Jotkut rakentavat useita.

Uskoessasi porsaasi olevan luulosairas, on sinun syytä hakeutua hoitoon.

Kuolema on saanut kilpailijan, kun Remontti-Reiskakin korjaa.

Jos kylvät jauhoja, ei tarvitse kitkeä.

Pelot ohjaavat, sinä olet kyydissä.

Jos sosiaalisessa mediassa voisi seurata itseään, ei eksyisi.

 

1.2016 Heikki Mölsä

Kun luomme rajoja sanoille ja käsitteille, ne rajat samalla eristävät meidät jostakin. 

Olennaista elämässä on kaikki se mitä emme voi nähdä. 

Emme ehkä voi ajatella elämän olennaisuutta, ellei meillä ole siihen nöyrää tarvetta. 

Joka kertoo; olen löytänyt totuuden, ei ole löytänyt totuutta eikä itseään. 

Rakentaja tunnetaan kättensä töistä. Totuuden etsijä tunnetaan nöyränä rakentajana 

Me voimme esittää vain kysymyksiä totuudestamme. Mutta osaammeko esittää oikeita kysymyksiä? 

Onko meille sittenkin totuuden etsiminen suurempi totuus kuin totuus itse? 

Uskoessamme löytäneemme totuuden olemme ehkä kohdanneet vain todellisuuden 

Heti kun alamme selittää toisillemme totuutta, olemme astuneet väärälle tielle ja johdamme toisiamme harhateille.

Kun jo totuuden pinnan raapaisu haavoittaa ja koskettaa meitä syvästi, niin mitä tapahtuukaan kohdatessamme totuuden?

Monet etsivät totuutta lakkaamalla elämästä, kivettymällä johonkin oppiin tai hetkeen. 

Miksi meidän on usein helpompi etsiä elämän suuria kysymyksiä kuin omia ajatuksiamme? Pelkäämmekö kohdata oman itsemme?

Etsin totuutta ja elämäni tarkoitusta, kun minun pitäisi vain löytää itseni tässä elävässä hetkessä. 
 

12.2015 Marja Lehtonen

Iterointi ja vatulointi integraation helminä pyörien Sipilän kakkaran tähtitieteellisenä funktiona.

Sinä tartut siveltimeesi ikuistaen minut olemattoman, varjottoman.

Saavutanko vain ruohonjuuritason, jumalallisen ideologian, jonka portista pääsee sisään vain kuolemattomat.

Olen askeettinen, olen tyhjä kuori. Sisälläni laulaa lintujen sinfonia.

Vapauden symbolit ovat minunkin käsiraudoissa olevat käteni.

Pujotatko valkoisen valheen nimettömäni kouristuneeseen kipuun.

Olet helisevä vaski ja kilisevä kulkunen. Siitäkö syystä sinulla on panta jalassasi?

Yritin vältellä miesten virittämiä ansoja, uin silti suoraan katiskaan.

Liiterin seinämällä kuivuneet nuotat, saalis akvaariossa.

Tuomenkukat suovat absolutistille juopumuksen.

Pankki ojentaa sinulle kaksin käsin lainaa - pane kätesi taskuihisi, joissa ei ole ilmaa.

 

9.2015 Asko Ahonen

Elämä on epäsymmetrinen, surun tuntee kun se on, onnen kun sen menettää.

Suuret tunteet koetaan, pienet suoritetaan.

Oravanpyörien koot vain vaihtelevat.

Päätti vihdoin tehdä jotain, teki virheen.

Kun oikein tutkii itseään, löytää muiden virheet.

Rehellisyys maan perii, hankinnasta vaietaan.

Sen verran on tehtävä vääriä valintoja, että tajuaa perspektiivin.

Väärään aikaan väärässä paikassa, vaikka jo toinen olisi riittänyt.

Oli aikaansa edellä, ei huomannut suunnan muuttuneen.

Uskoi kuoleman jälkeiseen elämään, ei pettynyt.

Mikään ei ole mahdotonta, paitsi tietenkin se, että jokin on.

Pysyviä totuuksia ei ole, paitsi tämä.

 

5.2015 Sauli Salomaa (Sikermä, joka sai kunniamaininnan Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopiston ja Taiteen edistämiskeskuksen Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun aluetoimipisteen järjestämässä kirjoituskilpailussa)

Julkiset puhelinlinjat olisivat vapaita, ellei niillä soitettaisi levyjä. 

Laki ei kiellä myymästä yksinkertaisille. 

Kartat esiin kauppiaat. Missä on sota? 

Yksilö ei tohdi kasvaa rauhassa. 

Kuinka monta marttyyria kestetään pelastamaan maailma? 

Hyvyydestä pitäisi taistella kaksin käsin. 

Liiat lapset tietävät sotia. 

Keveät mullat syntyvät toivosta. 

Aika pyyhkii ja unohtaa yhtä paljon kuin se tallettaa. 

Elämäänsä ei kannata hävetä. 

Kuolema korjaa. Potilaat loppuvat. 

Luulisi, etteivät mustelmat erottuisi mustasta. 

Ahneella on rahaa tietävä loppu. 

Pystyyn kuollut on jumaliaan nuollut. 

Liha on murha. 

Aika on aseista tehokkain.

 

3.2015 Ritva Kuivanen

Lukutaito on arvokas pääoma. Lukuhalu tuottaa sille korkoa.

On ihmisiä, joita tuntee sitä vähemmän mitä kauemmin on heidät tuntenut.

Energian omituisuuksia: luulet olevasi tyhjiössä ja samassa pursuilet ulos.

Päivät kuluvat, kasvot, vaatteet, jopa aatteet.

Nainen on - oletettavasti - vanha silloin, kun antaa periksi hämähäkin
seiteille ja lakkaa uskomasta mörköihin.

Rauha on ihailtavan kaunis lintu, joka ammutaan heti, kun tarvitaan höyheniä.

 

2.2015 Arto Seppälä

Sana sanaa vastaan; aikamme kaksintaistelu.

Kun aseet puhuvat, se ei ole enää sananvaihtoa.

Ilmaisen, siis olen; sana on aseeni.

Ilmaisuilmastonmuutos! Valpastu!

Ristiriidat, maailmoja jakavat ideologiat.

 

1.2015 Heikki Mölsä

Ovatko ajatuksemme täysin vapaita vain unissamme.

Ajatuksillakin on lähteensä.

Ajatustemme kahleet ovat raskaimmat kantaa.

Kunpa voisin hallita ajatuksiani kahlitsematta niitä.

Ajattelija on yksinäinen etsijä.

Keskustelija on toisten ajatusten jakaja.

Hiljaisuus on kuin tyhjä paperi edessäni.

 

10.2014 Sauli Salomaa (Järkäle -teoksesta)

Kaunis ihminen on näkymätön.

Menestyminen käy uskonnosta.

Kun akut ovat lopussa, maailmakin saa levätä.

Julkiset puhelinlinjat olisivat vapaita, ellei niillä soitettaisi levyjä.

Laki ei kiellä myymästä yksinkertaisille.

Polun vierestä löytyy aina tilaa.

Kuinka monta marttyyria kestetään pelastamaan maailma?

Olisiko mikään ihme, ettei ihmeeltä selvittäisi?

Ajastaan ihminen on todellisuudessa huolissaan, ei sen käytöstä.

Kaksinaamainenkin kuolee vain kerran.

 

8.2014 Asko Ahonen (Epävarmuuden aika -teoksesta)

Ristiriita on siinä, että haluamme seikkailua ja turvaa.

Kun saa kylliksi, huomaa halunneensa jotain muuta.

Ole epäitsekäs, siitä on sinulle etua.

Tuijotti omaa napaansa, etsi ummetuksensa syytä.

Ajalla on massa, ikävuodet painavat.

Kun ruumis rapistuu, älyn kehittymisessä on jotain epätoivoista.

 

6-7.2014 Heikki Mölsä

Kun me luomme rajoja sanoille ja käsitteille, ne rajat eristävät meidät jostakin

Olennaista elämässä on se mitä emme voi nähdä

Joka kertoo: Olen löytänyt totuuden ei ole löytänyt totuutta eikä itseään

Uskoessamme löytäneemme totuuden, olemme ehkä kohdanneet vain todellisuuden

Julmuus ei asu koskaan rauhallisessa sielussa

Vihan ja mustasukkaisuuden hedelmät ovat mätiä jo syntyessään

Tunteille avoin ihminen on avoin myös kärsimyksille

Mitä ahtaammalle joudumme sitä laajemmaksi käy pelkomme

Pelkoa ei voiteta voimalla vaan rakkaudella

Surun kyynelissä versoo uusi alku

Surussa on aina totuuden siemen

Moni onni on lyhyt hetki pitkän tien päässä

Onni on usein liian lyhyt, havaittavaksi

Joka valaisee hetken, elää ajassaan

Missä hiljaisuus ja värit kohtaavat, siellä ajatuksen on hyvä olla

 

5.2014, Ritva Kuivanen

Ei onnea pidä ahnehtia, siihen voi pakahtua.

Onni on pystyä tuntemaan, olkoon se sitten iloa tai murhetta.

Masentunut mieli on kuin vene keväisellä rannalla, odottaa kääntäjää.

Väärinkäsitykset ovat hiiva epäluuloisuuden taikinassa.

On helppo sanoa, en ymmärrä. Vaikeampi lähteä kysymään, miksi en ymmärrä.

Kello käy tahtiaan, vaikka aika tuntuisi kuinka pitkältä.

Yhteisymmärrys on joskus niin tiheä, ettei sanoja mahdu väliin.

 

4.2014, Sauli Salomaa

Terävä kynä eheyttää ruumiin.

Arkki täyttyy ennen kritiikin tulvaa. Moni lukija haaksirikkoutuu.

Puolapuut tihenevät huipulla.

Paperilla ihminen kasvaa korvatakseen lopulta itsensä.

Kerää paperit, tyhjät välistä silpoo kuin laiskat päivät.

Pohjamutia nostamatta kirkkaasti vain kirjoittaisi.

Sumu pehmentää sadun karikot.

Rivi ei pääse pakoon, vain kurkiaura metsän taa.

Kaikki on jo kirjoitettu, vaikka luonto vasta heräilee.

Koskaan ei väsytä lempeisiin sanoihin.

Runoihmiselle metsä on taivas.

Kirjoittaako kaiken loppujen lopuksi vain itselleen?

 

3.2014, Erkki Kiviniemi

Tietoisuus on havaitsemista ilman arviointia. Herkkä muotoutuu uudeksi koko ajan pilvien lailla.

Kiinnostus ei tee johtopäätöksiä.

Yksikään elämys ei toistu.

Toistettu reaktio on jäänne, helvetti silkkaa mekaniikkaa.

Kohtaaminen on takkien vaihtamista, ymmärrys fyysisen selittämätöntä vastaanottamista, rohkeasti, kaukana etäisestä.

Aukaisimme silmät samanaikaisesti. Ja näimme uudet.

Varmistamisen hetkellä olet hukassa.

Pakotteista pakotie tuhoon.

Hengittäminen metsän sydämessä, nimeämätön katse, märät puut hopeaa.

Henkinen on fyysistä, ja päinvastoin.

Mielen laajakaista: kaikki on kesken, laajakulma.

Toistajan teoriat, opit, yleistykset. Toistajan sanojen itsehypnoosi. Puhe häviää, hajoaa, palaa, eikä palaa.

Kunpa sinut voisi kuoria toistojen ja tottumusten sisältä.

Loistavastikin käytettynä kieli heijastaa vain karkeasti elämää. Oleminen on yhteyksiä ja aistimista.

Meren edessä toisistaan poikkeavia kiviä, tajunta, ranta.

 

2.2014, Jouni K

Luonto on luku.

Halaamalla puu tunnetaan.

"Valitettavan usein luonnonsuojelun nimissä pyritään museoimaan tärkeitä metsätalouden alueita pois paikallisista ihmisistä välittämättä ja vailla varsinaisia luonnonsuojelullisia perusteita. Usein taustalla on järjestöt, joilla ei ole todellista paikallistuntemusta", kirjoitti luontoihminen.

Kun luonto muuttuu rikolliseksi, ovat rikolliset muuttuneet kuolleiksi.

 

1.2014, Kai Ahnung

Alussa hieman myöhästyy, liian pitkään jatkaa; ikään kuin elämä sijoittuisi ajassa väärään kohtaan.

Eniten on keskitien kulkijoita, potentiaalisia yliajon uhreja.

Kun argumentit loppuvat, aletaan puhua arvoista.

Totuuden puhujaa muistetaan, valehtelijaa ei unohdeta.

Uskotko mitä sanotaan vai mistä vaietaan?

Niin kyyninen, että uskoo rehellisyyteen.

Virheistä on otettava opiksi, miellyttävät voi toistaa.

Siirtyi uskosta toivoon, seuraavaksi kokeilee rakkautta.

Pakeni itseään, nyt ei löydä takaisin.

Enemmän kuin nuoruutta haluamme vanhuuden negaatiota.

Ei se että vanhenee vaan se, että lähestyy kuolemaa.

Valitse jumalasi, epäjumalat saat kaupan päälle.