Xavier Forneret

Vain unet ovat elävää todellisuutta.

Avattu sateenvarjo, kauniisti suljettu taivas.

Peili ihailee naisessa itseään.

Tulevaisuus on peili ilman lasipintaa.

Hulluus on kuumaverinen kuolema.

Ruumisarkku on salonki, jossa vainaja ottaa vastaan matoja.

Hautausmaa on sijoitussalkku, jossa inhimilliset arvot laskevat nollaan.

Sairaalle ehdotettiin lääkäriä. ”Ei, haluan haudankaivajan; inhoan välittäjiä.”

Ruumiissaan ihmisellä on harlekiinin myssy: sielu.

Sydämen täytyy antaa minkä elämä tuottaa.

Itsemurha on totuutta tavoitteleva epäilys.

Maailmassa vain yksi voi nukkua huoleti: vainaja.

Kuolema opettaa kelmeille miten ollaan ihmisiksi.

Turha säikähtää meteliä – tulee vielä pitkä hiljaisuus.

Lauseiden riemukaari sanoo kaiken.

Joka rakastaa kaikkia, ei ansaitse kenenkään rakkautta.

Kauneus on kone, jonka rasvana on rakkaus.

Lupaus ja totuus ovat palloja, joita heitellään ilmaan – ja sinne ne jäävät.

Joskus mikään ei ole piilossa, kaikki näkyy. Etsikää!

Rehdin miehen rähjäisen puvun ilonloiste: velat on maksettu!

Kirkko on armollinen: jakaa anteeksiantoa, jota se itse tarvitsisi.

Ihmetellään: Jumala on kaikkialla, missä ihminen?

Mustasukkaisuus näkee kaiken, paitsi tosiasiat.

---------------------------------

Xavier Forenet (1809-84) oli ranskalainen kirjailija ja lehtimies. Aforismit suom. Jan Blomstedt