Vilhelm Ekelund

Kohti mahdotonta, ratkaisematonta. Aseta mahdotonta vastaan – Mahdoton.

Viis kamppeista, sanoi Aleksanteri Parmenionille. Jos voitamme, niistä ei ole pulaa, Jos kuolemme, emme tarvitse niitä.

Yhdet matkustavat elämän halki kamppeineen. Kamppeet matkustavat, he niiden kyydissä.

Kun vapaus kärsii, kiellä monet vapautesi.

Vapaa ja nälkäinen. – Ei se ole vapautta, sanoisimme. Mutta pitää vapaudelle paikka avoimena niin mielessään kuin ruumiissaan, siinä se taito on.

Musiikki ei siedä pilailua, sanotaan. Siinä piilee musiikin hienoin pila.

Aina oikeaa ei näe ajoissa. Mutta moni on myöhässä tehnyt oikeasta parempaa.

Kaikki on turhuutta. Totta – sille, joka ei saa asioitaan järjestykseen.

Kuka on yksin? Se joka petti kutsumuksensa. Kuka sairas? Se joka petti kutsumuksensa.

On kahdenlaisia ihmisiä: yhdet tahtovat, toiset toivovat.

Sen kun pelkäät! Mutta pelätessäsi elä kuin pian koittaisi elämäsi kohokohta.

Voitto on – riippumaton voitosta. Ellei elämässä nouse voiton ja tappion yläpuolelle, voitto ja tappio ovat yhtä vahingollisia.

Epäluulo muita kohtaan on ilkeä vaiva. Harva aavistaa, mitä on tuntea epäluuloa itseään kohtaan. Vain sairaimmat (ja vahvimmat) kykenevät siihen.

Pidä itseäsi muita parempana – ja samalla huonompana: rikollisena, jolta elämä vaatii valtavat lunnaat.

Suuria pulskia sanoja ”totuudesta” – kunnes jonakin päivänä saa tietää totuuden itsestään.

Runous sen todistaa: mitä kirjavampi lintu, sitä kurjempi laulu.

Vähän kokenut kirjoittaa kaikesta. Elämää läheltä kokenut kirjoittaa yhdestä ja samasta.

Hyvä kirjailija ei toista itseään, sanoo Brandes. Hyvä kirjailija toistaa itseään aina.

On selkeyttä, johon elämä piirtää pitkän miinuksen. Totuusarvo kevyt.

Kun helvetti on täydellisin, loppuu ruikutus. Saapuu rauha. Vain matka sinne on vaikea.

”Kunnia” on olosuhde, jossa tuntee tulevaisuutensa. ”Nauttia kunniaa” – makeisia.

Aina kun jätät huomiotta loukkauksen, kasvat.

Johdonmukaisuus voi hetkittäin olla helppoa. Rehellinen epäjohdonmukaisuus on vaikeampaa.

Kukaan ei lopulta mukaudu yhtä auliisti kuin – räyhääjä.

Intohimot hiipuvat, ihanteet kuihtuvat. Yksi ei hiivu eikä kuihdu: vahingonilo.

Vaatii totisesti rohkeutta olla sävyisä.

Vasta kunnioittamalla itseään oppii kunnioittamaan muita.

Kun olet tunteittesi herra, silloin ne vasta saavatkin voimaa.

Pitää olla fiksu, ettei antaisi huijata itseään. Ja sitäkin fiksumpi, kun kuitenkin antaa.

Ei ihannetta valita. Ihanne valitsee sinut.

Moni uskoo elävänsä ihanteen mukaan. Ei tunne piiskaniskuja selässään.

Silmänräpäyksestä toiseen: käskevän-tottelevaisena.

Kun proosa menee runouden kouluun, tulos jää laihaksi.  Mutta runous, joka istui proosan koulussa, ei lähtenyt matkaan häviäjänä.

Taiteella on vähäinen arvo, jos se ei avaudu ja avaa elämälle. ”Taide taiteen vuoksi” on lause, jonka suuruus harvoin ymmärretään.

Aforismi: ajatus tapahtumana.  

----------------------------------------

Vilhelm Ekelund (1880-1949), ruotsalainen runoilija, esseisti, aforisti. Suom. Jan Blomstedt.