Antoine Rivarol

Mielipide syntyy julkisesta elämästä, ei kansan kokemuksista; eroa ei aina huomata.

Lahjakkuudessa mieli tuottaa mieltä tekoihin.

Lahjakkuus ohjaa luonnetta, luonne saa lahjat kukkimaan.

Voimansa päivinä lahjoillaan haluaa ihastuttaa ihmisiä; vanhuudessa haluaa kuvata heitä.

Käräjillä aistihavaintoa vastaan aatteet häviävät aina.

Ei ole mitään kauheampaa kuin rikkaus ilman ansioita.

Taiteen on annettava itselleen päämäärä, joka osaa myös perääntyä.

Vapaus on köyhän ja harvalukuisen kansan ensimmäinen arvo, mutta valtakunnan kasvaessa sen merkitys vähenee; tarkoitan tällä poliittisen vapauden syntyä.

Ranskalainen panee vapauden turvallisuuden edelle. Ihminen kuitenkin hylkäsi metsät, joissa vapaus voitti turvallisuuden, muuttaakseen kaupunkeihin, joissa turvallisuus voittaa vapauden.

Meitä järkyttävät enemmän oman aikamme onnettomuudet kuin menneisyyden, vaikka nämä olivat yhtä järkyttäviä. Nykyhetki ahdistelee meitä joka puolelta.

Todellinen filosofi antaa yhteiskunnalle anteeksi sen niukat varat yhtä tyynesti kuin rikas pankkiiri antaa itselleen anteeksi niukat henkiset varansa.

Bacon sanoo: ”Vähän filosofiaa ja uskonto väistyy; paljon filosofiaa ja uskonto palaa.” Bacon tahtoi kai sanoa, että filosofia palaa uskonnon pariin löydettyään siitä poliittisen puolen.

Käsi oli ihmisen ensimmäinen työkalu, jossa yhdistyi väline ja voima, tahto ja tottelevaisuus.

Hyvinä aikoina työläinen on vaurauden ja sopusoinnun väline; huonoina aikoina jakobiini.

Älyn outo juonne: se saa ihmisen myöntämään virheensä, mutta ei korjaamaan niitä.

Älypäät pitävät älyn haasteista, niin kuin sokerikärsät makeisista ja keimailijat kehuista.

Jos järkimies puhuu ennen katastrofia, häntä pidetään profeettana; jos jälkeen, lääkärinä.

Vaatimaton nuori kyky menettää pelin. Tietyt kyvyt sallitaan vain häikäiseville.

Rakkaus on plagiaatti, jonka luonto tarjoaa yhteiskunnalle.

Eräät eivät ole vain rajoittuneita, jopa heidän rajoituksensa sijoittuvat väärin.

Suurin egoisti ei ole se, joka tunnustaa itsekkyytensä, eikä suurin herkkusuu ole se, joka kiljuu ilosta loistoaterian edessä; hän nauttii osansa hiljaa, peloissaan että muut tulevat jaolle.

Kehomme tavat ovat muistin taloutta, kovin usein mielikuvituksen ja harkinnan kustannuksella.

Isokenkäisten onni, se on meissä. Sen näkee kateuden silmä. Lähietäisyydeltä kateus haihtuu.

Äly sykkii neljästi siinä missä terve järki vain kerran.

----------------------------

Antoine Rivarol (1753-1801), ranskalainen esseisti ja lehtimies. Suom. Jan Blomstedt