Diderot

Ajatelmia

Jos nämä ajatukset eivät miellytä ketään, niiden täytyy olla huonoja. Itse pidän niitä ala-arvoisina, jos ne miellyttävät kaikkia.

Paljon saarnataan intohimoja vastaan; niitä syytetään monista kärsimyksistä. Unohdetaan, että niistä juontuu myös kaikki mielihyvä.

Intohimot ovat siis ihmiselle onneksi, kysytään. Kyllä, jos ne vaikuttavat yhdensuuntaisesti.

Jumala kuvitellaan oudosti joko liian hyväksi tai liian julmaksi. Oikeus on kuitenkin jossakin laupeuden ja julmuuden välimailla.

On ihmisiä, joista ei voi sanoa, että he pelkäävät Jumalaa; he ovat kauhuissaan.

Mikä on Jumala? Se kysymys esitetään lapsille, ja filosofienkin on vaikea vastata siihen. Tiedetään missä iässä lapsi oppii lukemaan, laulamaan, ymmärtämään latinaa ja geometriaa. Vain uskonnon asioissa ei oteta huomioon iän ja ymmärryksen tasoa.

Sitä mitä ei ole koskaan kyseenalaistettu, ei liioin ole koskaan todistettu.

Tietämättömyys ja välinpitämättömyys ovat kaksi suloisen pehmeää tyynyä; mutta havaitakseen ne sellaisiksi pitää olla yhtä terävä pää kuin Montaignella.

Kyräily narrin pahe, alttius älykkään.

Olisipa Pascal vain antanut aikansa teologien kuluttaa loppuun kiistansa; hän itse olisi saanut omistautua totuudelle ehtoitta, pelkäämättä loukkaavansa Jumalaa.

Odottakaa minulta kaikin mokomin, että etsin totuutta. Älkää, että löydän sen.

Raivokas antaa henkensä asian puolesta, johon ei edes usko. Fanaatikko väärän asian puolesta, johon uskoo; tai oikean asian, jota ei osaa todistaa. Todellinen marttyyri antaa henkensä vain sen puolesta, minkä totuus on tullut hänelle todistetuksi.

Älyämme pitäisi yhtä lailla askarruttaa kaaoksen pitkä kesto kuin maailmankaikkeuden synty.

Jos vieläkin tarvitaan armoa hyvän teon tekemiseen, mitä Jeesuksen kuolema sitten palveli?

Kristittyjen Jumala on isä, joka tekee suuren numeron omenoistaan, pienemmän lapsistaan.

Tosiasiat, joiden todistajiksi kelpaavat vain harvat, ovat riittämättömiä uskonnolle, jonka pitäisi olla yhtä lailla uskottava kaikille.

Mitä tekee Jumala niille, jotka eivät ole koskaan kuulleet hänen pojastaan? Rankaiseeko hän myös kuuroja siitä, että nämä eivät kuuntele?

Mitä tekee Jumala niille, jotka uskonnosta kuultuaankaan eivät käsitä sitä? Rankaiseeko hän kääpiöitä, jotka eivät pysty ottamaan jättiläisen askelia?

Se mitä me kutsumme perisynniksi, eräs teologi kutsui omaperäiseksi synniksi.

Nuori tyttö eli yksikseen. Kerran hänen luonaan vieraili nuori mies, joka toi tullessaan linnun. Tyttö tuli raskaaksi. Nyt kysytään: kenen lapsi? Hyvä kysymys. Tietenkin linnun.

                                                                 Mietekokoelmasta Pensées philosophiques

 

Filosofi-soitin on hienovarainen: yhtaikaa soittaja ja soitin.

Todelliset tunteemme eivät ole niitä, joissa horjumme, vaan ne, joihin aina palaamme.

                                                                 Kirjoituksesta Entretien entre d’Alembert et Diderot

 

Näyttelijät, jotka näyttelevät tunteella, ovat epätasaisia. Heidän ilmaisunsa on milloin vahvaa, milloin heikkoa.

Ei hillitön, raivokas ihminen saa meistä otetta, siihen pystyy vain se joka kontrolloi itseään.

Nero voi olla oikeamielinen, mutta ei hyveestä herkisty.

Olen nähnyt tapauksia, joissa suuri näyttelijä on tyrmätty omaperäisyytensä takia. Typerä yleisö väitti, että hän liioitteli, kun hänen vastanäyttelijänsä ilmaisu oli laimeaa.

                                                                 Kirjoituksesta Paradoxe sur le comédien                          

 

Syntyi loputon kiista naisista. Toinen väitti, että naiset olivat hyviä, toinen että huonoja, ja molemmat olivat oikeassa.

Tässä maailmassa ei sanota juuri mitään, mikä ymmärrettäisiin niin kuin se sanotaan, mutta pahempaakin tapahtuu: ei tehdä juuri mitään, mikä ymmärrettäisiin niin kuin se tehdään.

Ristiriitaisuus ei välttämättä ole valheen merkki.

Viisaus on jo kauan ollut vaarallista hullujen joukossa.

Kukaan ei rakasta puhumista niin kuin änkyttäjä, kukaan ei rakasta kävelemistä niin kuin ontuva.

Yksi sana ja yksi ele ovat usein opettaneet minulle enemmän kuin ison kaupungin hölötys.

                                                                 Romaanista Jacques le Fataliste et son Maître

 

Tätä ominaisuutta minä arvostan nerokkaissa ihmisissä: he ovat taitavia yhdessä asiassa, eivätkä sitten missään muussa.

Paras luonnon järjestys on se, jossa minulla on oma paikkani.

Ellei tiedä kaikkea, ei tiedä mitään kunnolla.

Te luulette että sama onni kelpaa kaikille. Onpa outo kuvitelma!

Onneksi ei tarvitse olla teeskentelijä! Sitä lajia on yllin kyllin, puhumattakaan niistä, jotka teeskentelevät myös itselleen.

Jokaisella on arvonsa. Omani voin toki unohtaa, mutta vain omasta vapaasta tahdostani.

Se joka tunnollisesti seuraa ohjeita, ei koskaan pääse pitkälle.

Olisi ehkä parempi olla kuin näyttää kierolta. Kiero loukkaa toisia vain harvoin, kiero naama loukkaa aamusta iltaan.

Sukkeluudessa vaatimustaso on paljon korkeammalla kuin hyveissä ja ansioissa.

Pikkukonnan naamalle sylkäistään, mutta suurta rosvoa kunnioitetaan. Hänen rohkeuttaan ihaillaan, hänen häikäilemättömyyttään kauhistellaan. Kaikki kunnia luonteen ykseydelle.

Järkeni kulkee täsmälleen sinne minne sitä tuupin.

                                                                 Romaanista Le Neveu de Rameau

 

Oli aika, jolloin ei saanut opettaa muuta kuin Aristoteleen filosofiaa. Kun noiden skolastikkojen teoksia selailee, hämmästyy niiden syvällisyyttä, älyn voimaa, ennen sanomattoman aavistuksia, todetakseen: ”Mitä noilla harvinaisilla kyvyillä olisi saatu aikaan, jos ne olisivat pureutuneet tähdellisempiin ongelmiin!” Ja kuinka se olisi ollut mahdollista? Vapaudessa.

Monarkia on korkea kuulapyramidi, jossa eri säädyt muodostavat kuulatasoja. Alimpana on kansa, jota ylempien tasojen kuulat painavat raskaasti. Monarkki on pyramidin huippu, joka painaa kolmea tai neljää kuulaa. Niitä kutsutaan ministeriksi.

Despoottisessa järjestelmässä kaikki kuulat ovat samassa tasossa, mutta erillään; voi despoottia, kun kuulat lähentyvät ja koskettavat toisiaan. Monarkkisessa järjestelmässä monarkkia käy sääliksi, jos alimmat kuulat alkavat liikahdella. Pyramidi kaatuu, ja jäljelle jää vain rauniokasa.

                                                                 Muistiinmerkinnöistä Mélanges pour Catherine II

 

Köyhä kansakunta on väistämättä sotaisa. Köyhyyden kiusallisen ja hellittämättömän taakan alla herää tarve päästä ikeen alta, ja tuosta tarpeesta tulee ajan oloon kansan yleinen mielentila sekä hallituksen käyttövoima. Ruotsi on köyhä maa.

                                                                 Kirjoituksesta Histoire des deux Indes

----------------

Suomennokset Jan Blomstedt

Jan Blomstedt on kauno- ja tietokirjailija, esseisti, suomentaja ja kriitikko. Hän väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1998 Diderot`n moraaliretoriikasta.