Aforismikilpailu 2014

Toisen valtakunnallisen aforismikilpailun tulokset julkistettiin 16.4.2014 kirjakauppa Tulenkantajissa Tampereella. Kilpailuun osallistui 68 aforistia. Palkittavat valitsi kirjailija Arto Seppälän johtama raati. Ja tässä palkitut. 

 

Hannu Hirvonen, Turku (voitto)

Maapallo, 1 kpl. Pakattu suojakaasuun.

Jalkojemme alla viimeinen siirtomaa.

Kasvun rajat kantapään kautta.

 

Talouden lait kiveen hakattuja. Pakkotyöllä.

Raha raadollista, ihmiset kärpäsiä.

Paperiton tulevaisuus, etujoukko jo täällä.

 

Kevät, äänetön yhtiökumppanimme.

Eläköön uteliaisuus! Yhä vähemmän valkoista kartalla.

Pallon toinenkin puoli on tämä.

 

Hanna-Leena Ylinen, Helsinki (kunniamaininta)

Demokratia olisi hämillään, jos tietäisi, mitä kaikkea sen nimissä tehdään.

Vallankaappaaminen on helpointa demokratiassa.

Politiikkaa tarvitaan, jotta vääryydet voisivat tapahtua demokraattisesti.

Parempaakaan ei ole keksitty, he sanovat. Mielikuvituksettomat.

 

Pelin säännöt määrittelevät ne, jotka ovat valinneet itsensä voittajiksi.

Kiire tehdä sitä, mikä voi huomenna olla kiellettyä.

Kapitalismin lähetyskäsky.

 

Tällaisesta yhteiskunnasta on ehkä parempikin syrjäytyä.

Pitääkö rahan hajua sietää?

Valtavirrasta pyristelin rannalle.

 

Jos on hengessä mukana, ei ole mukana.

Haluamme toisen mielipiteen. Itsellemme sopivamman.

Jos maailmantuska on sairaus, niin voiko siitä parantua?

Keskustelu on helppo tappaa: uhattuna se tekee itsemurhan.

Kun ongelmia ratkotaan vanhoilla keinoilla, syntyy uusia ongelmia.

 

Marja Lehtonen, Tampere (kunniamaininta)

Minä olen sinun kivijalkasi, vaikka olet tuulentupani.

Jälkiviisaus tekee ihmisestä toisten ajatusten suodattimia.

Verbaliikan kukka loistaa pitkospuillakin.

Monet kasvit ovat kuolleet sukupuuttoon. Löydät niitä herbaariostasi.

Veit pois moottoriveneeni. Sain takaisin ruuheni ja sen siniharmaat tuoksut.

Tuo minulle lumimaljassa olevat karpalot ja kevätesikot, Oblomov.

Kädessäni olevat tuomenkukat suovat minulle juopumuksen.

Käteni ja jalkani ovat raudoitetut, olen silti humanisti.

Rakkautemme repeili ja eroosio hoiti loput.

Olen rikas, koska tein lumesta linnani, turhuus poistui elämästäni.

Taistelutantereilla kukkivat verenpunaiset liljat.

Olet ensilumeni, joka satoi nuoruuden karikkoisille vesille.

Lapsuuteni nostalgisissa tuntemuksissa huojuu paksu lankkulattiakin.

Elämmekö lumeliitossa, harhassa, toiveunissa.

 

Kirsi Alaniva, Turku (kunniamaininta)

Kaksi sydäntä, toinen vasemmalla ja toinen navan alla.

Himon imperatiivi on ehdoton, ja synnyttää elämää.

Ahdasta. Jalkaluut nivelissä, rakkauspimeissä seinissä.

Olet pieni kuin kehtolaulu unessa, ääriviivasi valkoista mustalla.

Alamme jakaantua kuin pääskyset toukokuussa.

 

Sauli Salomaa, Tampere (kunniamaininta)

On sääli, että aika kuultaa muistot.

Suuruudelta häviää arki.

Nopeat vain elävät, kun hitaat nauttivat.

Mitä ei nuorena oppinut, sen vanhana taisi.

Menestyminen käy uskonnosta.

Pitkän elämän salaisuus on kuolla hyvin hitaasti.

Joka ei tahdo mitään, on voittamaton.

 

Kristiina Mäkinen, Paimio (kunniamaininta)

Ihon tehtävänä on muistaa se, minkä järki unohtaa.

Maailma voi olla kenen vain niinä hetkinä kun se ei ole kenenkään muun.

Jokainen saa syntyessään selkäänsä hiilisiivet. Sitten tulee maailma joka polttaa ne tuhkaksi tai puristaa ne timanteiksi.

Pimeys luo varjoja sinne, missä niitä ei muuten olisi. Se verhoaa alastoman totuuden ja antaa tietämättömyydelle voiton viisaudesta.

Jotkin asiat tapahtuvat, jotkin asiat pannan tapahtumaan.

Tänään muutamme historiaa, huomenna tätä päivää.

On rohkeampaa olla yksin, sillä silloin ei ole ketään jonka taakse mennä seisomaan.

Vihollisen on aina oltava kasvoton ja mykkä. Muuten löytäisimme siitä palan itseämme, emmekä enää olisi vihollisia.

Maailmaa ajaa eteenpäin vanhenemisen pelko, lapsuuden kaipuu ja unelma ikuisesta nuoruudesta.

 

Erja von Koch (kunniamaininta)

Uskaltaa pitää kiinni, uskaltaa päästää irti, vaikka tietää, että maailma horjahtaa.

Suru valuu silmistä. Kumpi on vahvempi: maan vetovoima vai taivaan.

Koski, mutta ei koskaan koskettanut. Kosketti, mutta ei koskaan koskenut.

Pimeä huone, pimeä maailma; ei niissä paljon ole eroa, vain seinien etäisyys toisistaan.

Toiset päivät sopivat mielentilaan, jotkut eivät sovi mihinkään.

Anteeksianto ei muuta historiaa, se voi muuttaa tulevaisuuden.

Voit maalata koivun sateenkaaren väreillä, se on silti koivu.