Aforismikilpailu 2013

Tampereen aforismiyhdistyksen ensimmäinen aforismikilpailu järjestettiin vuonna 2013. Siihen osalistui 95 aforistia. Voittajan valitsi kirjailija Arto Seppälän johtama raati. Tulokset julkistettiin 18.4.2013 kirjakauppa Tulenkantajissa Tampereella. Alla palkitut. 

 

Sauli Salomaa, Tampere (voitto)

Kaunis ihminen on näkymätön.

Jos sääli on sairautta, sitä on myös inhimillisyys.

Mielellään ihminen kuoriutuu mustasta vaipasta.

Menneisyydessä paistattelu korventaa nykyhetken.

Kiusaus häviää, kun antaa sille periksi.

Kaikki mikä liikkuu, syödään liikkumattomaksi.

Tuskin Luoja on missään kotonaan.

 

Esko Lovén, Kuopio (kunniamaininta)

Ennen kuin tunnemme ihmisen, hajotamme ja rakennamme hänet mieleiseksemme.

Olet antanut ihmisten tehdä maalauksen kasvoillesi, joka ei esitä sinua.

Pyri luonnoksesta valmiiksi.

Monta tuntematonta ihmistä puhuu sinulle yhden tuntemattoman suulla.

Ihmiskunnan häpeä: Sankaripatsaat rajataan molemmin puolin.

Etsi miehestä ja naisesta pari suhdetta ja ihminen.

Ihmisen ainutlaatuisuus ei ole sormenjäljet vaan sanojen jättämät painaumat.

Ostan elämyksiä kauppiaalta, häviän taas.

Yksi katse, kaksi sanaa, kolme kosketusyritystä. Hän on sittenkin samasta maailmasta.

Pahat sanat puristetaan kuulumattomiin, tukahdutetaan kämmenten välissä: kättely.

Juttuni tapahtumapaikka ei ole tämä kaupunki vaan lause.

Upottavin suo tallattavana: arki.

Vanhempani ovat jo kuolleet. En voi enää paiskoa ovia itselleni.

Mitä kuolemassa on pelkäämistä, ihmettelen syntymää.

Luulen, että sanojesi takana on paljon tilaa eri merkitysten asua.

 

Saara Heikkinen, Kemi (kunniamaininta)

Nuorena tehtiin kauneuspilkkuja, maksaläiskät tulevat tekemättä.

Ei kauneus ole katoavaista, se vain kääntyy sisäänpäin.

Puutarhuri rakastaa ruusuja, ei hänkään tanssi niiden päällä.

Jalkapohjiin tarttuu muistoja.

Aalto huuhtelee rannan, mutta jäljet hiekassa painuvat muistiin.

Katumuksen niityllä kasvaa hukkakauraa.

Jos saisin elää elämäni uudestaan ja korjata virheeni, en olisi enää minä.

Elämä on riepotellut minusta onnellisen.

 

Juha Tahkokallio, Tampere (kunniamaininta)

Diagrammipylväät, pilvenpiirtäjät.

Taivas on kuplista suurin, sisällä kivi ja sammalet.

Unessa sielunmaisema, tajunta laajentunut saduksi, jossa se vaeltaa.

Voiko maailman allekirjoittaa, lapsi on vastaus.

Hymy ja hampaat imetään äidinmaidosta.

Orpo piru, jos Hän on kuollut. Isoisä piirtyy lastenlapsiin.

Eivät olleet kuin kalat vedessä. Evoluutio ei niitäkään täältä vienyt.

Luonto murtautuu geometriasta, ihminen palaa siihen ja pyrkii avaruuteen.

Ykseyden sijaan haetaan ensimmäisyyttä ja sitä yhtä, oikeaa.

Kohdentaa. Kohta kohtaa. Kohtelias.

Sukunimiä kun olisivat nimittelijät saaneet päättää. Ja hämärät luontolyyrikot.

Kontrolli, peikon kanssa peikkoa vastaan.

Joulukuu on vuosista julmin.

Näkymättömät ovat pitkäikäisiä, koska niiden läpi ei voi nähdä.